Suutarilan ala-asteella opetellaan
sosiaalisia taitoja - koulutusta vanhemmille



EIJA REINIKAINEN


Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri on toteuttanut sosiaalisten taitojen koulutuskokeilun opetushallituksen tuella ja tarjonnut koulutusta opettajankoulutuslaitokselle. Suutarilan ala-aste on yksi viidestä kokeilukoulusta, jossa opettajat saivat ohjausta sosiaalisiin taitoihin. Kokeilun seurauksena sosiaaliset taidot nostettiin yhdeksi Suutarilan koulun painotuskohteista.

Kodin merkitys lapsen kehityksessä on ratkaisevan tärkeää. Monien paineiden keskellä vanhemmilla ei aina riitä voimavaroja antamaan lapselle sitä esikuvaa ja niitä eväitä, jotka parhaalla tavalla tukisivat lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä. Niinpä Suutarilan koulussa päätettiin tarjota myös vanhemmille koulutusta sosiaalisissa taidoissa.

Koulutusta tarjotaan ekaluokkalaisten vanhemmille heti koulun alettua syksyllä. Kertausta vanhemmat saavat lasten ollessa murrosiän kynnyksellä viidennellä luokalla. Kurssi kestää 20 tuntia ja ryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Ihanteellinen ryhmäkoko on 12-15 henkeä. Innokkaita osallistujia on ollut niin runsaasti, että kurssi on täytynyt jakaa kahteen rinnakkaisryhmään. Allekirjoittanut on toiminut kurssien vetäjänä.

Alustukseni pohjalta viritetään keskustelu pienryhmissä. Opitaan tuntemaan omaa itseä, antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Lapsen itseluottamusta opetellaan tukemaan eläytyvän kuuntelun, aktivoivan kyselyn, tunnustuksen ja rohkaisun keinoin. Lapsi, joka saa osakseen luottamusta, oppii luottamaan itseensä ja muihin. Kurssilla opetellaan myös tunnetietoisuutta, jolla tarkoitetaan omien ja toisten tunteiden tunnistamista. Kun oppii tunnistamaan tunteensa, osaa niitä myös paremmin hallita.

Oppilaat kokevat erittäin myönteisenä vanhempiensa ”koulunkäynnin”. Se on osoitus siitä, että vanhemmat välittävät. Neljän lapsen äiti Riitta Saarela kertoi tulleensa kurssille lasten painostuksesta.

- Meidän yksitoistavuotias koki, etä tämä on hänen juttunsa, joten lähdin mukaan. Ehdottomasti on kannattanut tulla. Nämä asiat ovat kyllä tuttuja, mutta niistä on hyvä muistuttaa, Saarela sanoo.

Kodin ja koulun yhteistyötä on viime vuosina pyritty kehittämään monin tavoin. Kaikenlainen yhteistoiminta on varmasti eduksi. Tärkeintä on kuitenkin opettajan ja vanhempien aito tutustuminen toisiinsa. Lapsi on kokonaisvaltainen olento, jonka kanssa kasvattajien on löydettävä yhdessä hyväksytyt periaatteet. Myönteinen, avoin ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva vuorovaikutus opettajien ja vanhempien välillä on mahdollista – ja erityisen hedelmällistä, jos lapsella jostain syystä on vaikeaa. Perehtyminen vuorovaikutustaitoihin tukee erinomaisella tavalla vanhempien ja opettajan välistä kanssakäymistä.



KouluHelsinki 2/ 1997. s. 13.