Vanhempainkurssilla 
kukoistavat

Järki ja tunteet



EIJA REINIKAINEN
kuva Matti Matikainen

Kodin ja koulun yhteistyössä tärkeintä on opettajan ja vanhempien aito tutustuminen toisiinsa. Vanhemmat toivovat suurten tilaisuuksien sijaan pienimuotoisia tapaamisia. Helsingin Suutarilan ala-asteella on järjestetty vanhempainkurssi, jossa isät ja äidit ovat hioneet sosiaalisia taitojaan koulunsa opettajan kanssa

Itseluottamus, suvaitsevaisuus, rehellisyys, vastuuntuntoisuus, itsenäisyys, empaattisuus, avoimuus ja ilmaisukyky ovat ominaisuuksia, jotka vanhemmat toivoisivat lapsilleen. Koulujen opetussuunnitelmissa on samansuuntaisia päämääriä.

Mitään näistä toivotuista ominaisuuksista lapsi ei kuitenkaan saa syntymälahjana, vaan ne kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tällöin aikuisten antama esimerkki on ratkaiseva. Vasta kun aikuiset osaavat, he voivat olla osaamisen ja oppimisen mallina lapsille.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirissä on sosiaalisten taitojen koulutusta aina pidetty tärkeänä. Piiri on mm. toteuttanut sosiaalisten taitojen koulutuskokeilun opetushallituksen tuella ja tarjonnut koulutusta opettajankoulutuslaitokselle. Myös vanhemmille on järjestetty koulutusta sosiaalisissa taidoissa.

Suutarilan ala-asteen vanhempainryhmässä on pohdittu kymmenenä iltana parin tunnin ajan, kuinka vanhemmat voisivat parhaiten tukea lastaan tämän aloittaessa pitkän koulutaipaleensa. On myös mietitty, mikä on elämässä tärkeää. Vanhemmat tietävät paljon, ovat lukeneet kaikkea mahdollista kasvatukseen liittyvää, mutta arjen rutiinit, väsymys ja kiire vievät ajatukset ja ajan. Herättely aika ajoin on tarpeen, ja tästä syystä vanhempainryhmät nähdään tärkeinä. Palautteissaan vanhemmat ovat kirjoittaneet:

- Ei ole helppoa olla ekaluokkalaisen äiti. Ryhmässä olen saanut voimia ja neuvoja voimattomuuden tunteeseen.

- Kurssi on antanut uusia näkemyksiä lasten ajattelutavasta ja aikuisen esimerkin vaikutuksesta. Monet hyvät ajatukset kuitenkin unohtuvat helposti ellei ajoittain ole kertauskurssia.

Suutarilassa ekaluokkalaisten vanhemmille järjestetylle kurssille saadaan jatkoa lasten ollessa viidennellä luokalla, murrosiän kynnyksellä. Ensi keväänä on kurssi nykyisten viidesluokkalaisten vanhemmille.


Tunnustusta ja rohkaisua

Vanhempainryhmän keskustelut alkavat ohjaajan alustuksen pohjalta pienryhmissä. Ilmapiirin avautuessa ja osallistujien tutustuessa keskustelu laajennetaan koko ryhmään (12-16 henkeä).

Eräs vanhempi tunnustaa: ­Olen uskaltanut ilmaista itseäni ja tunteitani ryhmässä. Jos on joutunut olemaan pois, on ollut tosi huono omatunto siitä, että jää jotain hyvää pohdittavaa vaille.

Vanhempainkurssilla opetellaan tuntemaan omaa itseä, antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Saamalla rakentavaa palautetta myös lapset oppivat paremmin tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat.

- En enää ensimmäisenä anna kielteistä palautetta, vaan mietin asiaa toiseltakin kannalta ennen suun avaamista, sanoo yksi vanhemmista.

Lapsen itseluottamusta opetellaan tukemaan eläytyvän kuuntelun, aktivoivan kyselyn, tunnustuksen ja rohkaisun keinoin. Lapsi, joka saa osakseen luottamusta, oppii luottamaan itseensä ja muihin.

Kurssilla opetellaan myös ilmaisemaan tunteita ja sanomaan tarvittaessa ei. Kurssin päättyessä osataan myös neuvotella ja tehdä vastavuoroisia sopimuksia. Lapsille osataan antaa vastuuta, sillä vain siten että saa vastuuta kasvaa vastuuntunto.


Käytännön harjoittelua

Vanhemmat pitävät kasvattavina viikon harjoittelujaksoja, jolloin jotakin kurssilla käsiteltyä menettelytapaa tarkkaillaan käytännössä. Samalla kun seurataan omaa käyttäytymistä, voi huomata, kuinka helposti annetut "läksyt" ja kotiintuloajat unohtuvat aikuiseltakin saati sitten lapselta. Ryhmässä ihmisten innostuessa juttelemaan keskustelu nousee välillä äänekkääksi. Voi vain ymmärtää, että ilosta ja innostuneisuudesta lähtee lastenkin joukossa ääntä.

On myös hyvä huomata, että monet aikuisten tärkeinä pitämät asiat, säännöt ja sopimukset ovat varsin vähän perusteltuja ja vaikutukseltaan jopa vastakkaisia. Koulumaailmassa tämä on varsin yleistä. Jatkuvan kontrollin vaikutus nävertää oma-aloitteisuutta, vastuuta jopa rehellisyyttä. Jatkuva virheisiin puuttuminen alentaa itseluottamusta ja vie yrittämisestä ilon.

- Iso osa säännöistä on tottumusten, tapojen ja halujen seurausta. Näitä sääntöjä yritetään käyttää ainakin kotona, vaikka säännöt olisivatkin muotoutuneet ajan myötä virheellisiksi, vanhemmat kertovat.


Koti ja koulu yhdessä

Kodin ja koulun yhteistyötä on viime vuosina pyritty kehittämään monin tavoin. Monenlainen yhteinen toiminta on varmasti eduksi. Tärkeintä on kuitenkin opettajan ja vanhempien aito tutustuminen toisiinsa. Lapsi on kokonaisvaltainen olento, jonka kanssa kasvattajien on löydettävä yhdessä hyväksytyt periaatteet. On voitava avoimesti keskustella kaikista lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä.

MLL:n Uudenmaan piiri teki kyselyn vanhemmille heidän odotuksistaan kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseksi. Kyselystä mm. ilmeni, että vanhemmat toivovat suurten tilaisuuksien tilalle enemmän pienimuotoisia, oman luokan keskeisiä ja perhekohtaisia tapaamisia ja keskusteluja. Tarve kontaktiin oman lapsen opettajien kanssa korostui vastauksissa.

Myönteinen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva vuorovaikutus opettajien ja vanhempien välillä on mahdollista myös "vaikean" lapsen kohdalla, jos kummallakin taholla lapseen suhtaudutaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Jos yhteyttä pidetään vain kirjallisesti ja vain kielteisten asioiden yhteydessä, luottamus vanhemman ja opettajan välillä kärsii, samoin lapsen luottamus - ehkä kumpaankin tärkeään aikuiseen ja ainakin itseensä.

Hyvä esimerkki myönteisen yhteydenoton vaikutuksesta on muutaman vuoden takainen tapahtuma eräällä luokalla, jossa opettaja yritti keksimällä keksiä jotakin hyvää sanottavaa pojasta, joka oli siirtojen ja luokallejäämisten jälkeen päätynyt hänen luokkaansa. Oli kulunut jo toista kuukautta, kun poika mainitsi jotakin sisarestaan, jonka opettaja tulkitsi myönteiseksi eleeksi ja soitti äidille. Äiti ei ollut uskoa korviaan, kun opettaja kertoi soittaneensa tutustuakseen perheeseen eikä moittiakseen poikaa. Puhelusta tuli pitkä ja perusteellinen. Mutta mikä parasta: poika tuli seuraavana päivänä kouluun mieli korkealla. Äidin hyvä mieli oli vaikuttanut poikaan. Perustus opettajan ja pojan väliselle luottamukselle oli laskettu.


Kirjoittaja on Suutarilan ala-asteen opettaja ja sosiaalisten taitojen kouluttaja.


Lapsemme-lehti, 1997